Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat


Autismin kirjon henkilöille ovat tyypillisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat. Puutteet vastavuoroisuudessa sosiaalisissa kontakteissa vaikeuttavat oppimista ja kaikkea toimintaa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalisten taitojen opiskeleminen ja oppiminen ovatkin hyvin tärkeitä autismin kirjon henkilöiden kuntoutuksessa ja koulutuksessa. (Kerola & Kujanpää 2009, 35.)

Sosiaalisiin perustaitoihin kuuluvat keskustelutaidot kuten taito kuunnella, keskustelun aloittaminen, kysymysten esittäminen, kiittäminen ja avun pyytäminen. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös kyky tunnistaa tunteita itsessä ja muissa ihmisissä sekä oppia ilmaisemaan omia tunteitaan ja lukemaan muiden ihmisten tunteita. Tärkeä sosiaalinen taito on löytää vaihtoehtoja haastavalle/aggressiviselle käyttäytymiselle. (Kerola & Kujanpää 2009, 36.)

Autismin kirjon henkilöiden erilainen sosiaalinen kehitys lähtee yleensä jo varhaislapsuudesta. Tutkimusten perusteella on havaittu kaksi tyypillistä varhaiskehityksen polkua autismin kirjon lapsilla. Toisessa poluista lapset ovat ärtyisiä ja itkuisia, kun taas toisessa polussa lapset ovat rauhallisia ja vaivattomia. Yleinen piirre autismin kirjon lapsilla on poikkeava katsekontakti, koska lapsi ei osaa käyttää katsetta vuorovaikutuksen välineenä. (Kerola & Kujanpää 2009, 37.)

Kyky jakaa huomiota (joint attention) puuttuu usein autismin kirjon lapsilta sosiaalisissa tilanteissa. Jaetulla huomiolla tarkoitetaan kykyä jakaa kokemus toisen henkilön kanssa, esimerkiksi osoittamalla sitä. (Kerola & Kujanpää 2009, 39.)

Yksi selitysmalli autismin kirjon henkilöiden sosiaalisen kanssakäymisen ongelmien selittämiseksi on mielen teoria (Theory of Mind). Sen mukaan autismin kirjon henkilöille ei ole kehittynyt kykyä ymmärtää toisen ihmisen mielenliikkeitä. Tämä ilmenee kyvyttömyytenä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tilanteita muiden ihmisten kautta. Kyseessä ajatellaan olevan kognitiivinen pulma, jota voidaan lievittää opettamalla sosiaalisia ja kommunikatiivisia taitoja. Opetusmenetelmänä käytetään käyttäytymisen muokkaamista mallin, vihjeiden ja palkitsemisen avulla. (Kerola & Kujanpää 2009, 39-42.)