Theory of Mind


Kyvystä ymmärtää muiden ihmisten erilaisia näkökulmia käytetään yleisesti nimitystä mielen teoria (Theory of Mind), ja tämä kyky ilmenee yleensä normaalisti kehittyneillä lapsilla noin puolestatoista kahteen vuoden ikäisenä (Schreibman 2005, 111). Mielen teoria tuli laajemmin tunnetuksi autismin yhteydessä Uta Frithin 1989 ilmestyneen kirjan "Autism - Explaining the Enigma" kautta. Vaikka sitä ovat käsitelleet tutkijat ympäri maailmaa, on se kuitenkin ollut lähinnä brittiläinen ilmiö terapeuttisessa ja kuntoutuskeskustelussa. Mielen teoria kuuluu alunperin kognitiivisen psykologian käsitteistöön, johon mm. Ulrich Neisser on viitannut. (Timonen 2009, 360-362.)

Mielen teoria selittää autismin kirjon henkilön käyttäytymistä sillä, ettei heille ole kehittynyt kykyä ymmärtää toista ihmistä ja hänen mielenliikkeitään. Autismin kirjon henkilön toiminta saattaa vaikuttaa itsekkäältä, mutta mielen teorian mukaisesti kyseessä on ennemminkin kognitiivinen puute, kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tilanteita muiden kuin itsensä kautta. Tätä puutetta voidaan lievittää opetuksen ja oppimisen avulla. Sosiaalisten taitojen oppiminen on kuitenkin vaikeampaa kuin esimerkiksi pukemisen oppiminen, johon autismin kirjon henkilöltä saattaa kulua hyvinkin pitkiä aikoja ja useiden satojen toistokertojen työ. Sosiaalisten taitojen oppiminen on hidas ja pitkä prosessi, mutta sen avulla autismin kirjon henkilöt voivat oppia sosiaalisuutta. (Kerola & Kujanpää 2009, 39-42.)

Mielen teoriaan liittyvä kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan voi olla erityisesti autismiin liittyvä. Kehitysvammaiset lapset ovat läpäisseet mielen teoriaan liittyviä testejä yhtä helposti kuin yleensä normaalisti kehittyneet lapset ne läpäisevät. Näin ollen kognitiivinen vamma sinänsä ei selitä mielen teorian puutteita. Se, että autistisilla lapsilla on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten näkökulmia, aikomuksia, uskomuksia ja tietämystä saattaa selittää sitä, miksi he näyttävät ymmärtävän niin vähän omasta sosiaalisesta ympäristöstään. (Schreibman 2005, 112.)

Mielen teorian avulla voi antaa varsin kätevän selityksen monille sosiaalisille-, kielellisille- ja leikkimiseen liittyville puutteille, joita ilmenee autismin kirjon lapsilla, mutta se ei tarjoa perustaa muille ominaisuuksille, kuten stereotyyppinen käyttäytyminen, erityistaidot, hyvä ulkomuisti tai pakonomainen tarve noudattaa tottumuksia ja rituaaleja. Autismin kirjon henkilöillä havaitut ongelmat mielen teoriaan liittyvissä tehtävissä voivat johtua myös kielellisistä puutteista ja nämä kielelliset puutteet määrittävät, kuinka henkilöt ymmärtävät mielen teoriaan liittyviä tehtäviä. (Schreibman 2005, 116-117.)