Autismi -sanan vaiheita


Eugen Bleuler



Eugen_Bleuler.png
Eugen Bleuler

Autismi -sanaa käytti kliinisessä mielessä ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler. Hän käytti sanaa kuvatessaan skitsofreenisten aikuispotilaiden halua vetäytyä omiin oloihinsa. (Timonen 2009, 261.)

Hän on myös skitsofrenia (mielen jakaantuminen) -nimityksen isä.

Skitsofrenian piirteitä:

toimintatason taantuminen, sosiaalisen toimintakyvyn lasku,
mielentilan vaihtelut, apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen, harha-aistimukset, jne.



Lauretta Bender



Lauretta_Bender.png
Lauretta Bender

Lapsuusiän skitsofrenia

Lauretta Bender päätteli, että autismi ja skitsofrenia olivat sama ilmiö, mutta esiintyivät eri ikäkausina
Hän käytti ensimmäisenä "lapsuusiän skitsofrenia" -termiä autismi käsitteen ohella.
Myöhemmin "lapsuusiän skitsofrenia" erotettiin selvästi autismista. (Timonen 2009, 262.)







Leo Kanner


Leo_Kanner.png
Leo Kanner

Varhaislapsuuden autismi

Leo Kanner kuvasi vuonna 1943 ilmestyneessä artikelissa "Autistic Disturbances of Affective Contact" lapsia, jotka olivat kehityksessään viivästyneitä, mutta poikkesivat psyykkisesti kehitysvammaisista. Lapsille oli ominaista vaikeus luoda tunnepitoista kontaktia toisiin ihmisiin. Koska hänen mielestään oli kyse erillisestä varhaislapsuudessa esiintyvästä syndroomasta, hän ryhtyi puhumaan "varhaislapsuuden autismista". (Timonen 2009, 263.)






Kannerin esittämiä kriteereitä autismin diagnosoimiseksi:

Kyvyttömyys ottaa kontaktia
Tarve samankaltaisuuden säilyttämiseen
Kiinnostuneisuus esineisiin
Hyvä motoriikka
Kielelliset vaikeudet
Hyvä älyllinen potentiaali

Hans Asperger


Asperger's_syndrome.png
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Riboflavin_penicillinamide.jpg

Aspergerin syndrooma

Hans Asperger kuvasi vuonna 1944 artikelissaan "Die autistischen Psychopaten im Kindersalter" oireyhtymän, josta käytetään edelleen nimitystä "Aspergerin syndrooma". Kyseessä oli Kannerin esittämän kaltainen oireyhtymä. Näillä lapsilla oli kuitenkin varsin hyvä kielellinen ilmaisukyky. Lisäksi näillä lapsilla oli erinomainen muisti erityisesti näköhavaintoihin liittyen. Hans Aspergerin mielestä kyseessä oli Kannerin kriteereistä eroava syndroomaryhmä. (Timonen 2009, 263.)